Kaikkein tärkeintä on omistaa yksi hyvä perusohje, josta aloittaa. Marjalikööri valmistetaan näin: Täytä pullo lähes puolilleen marjoja, lisää 35cl alkoholia ja pane pullo syrjään. Siivilöi marjat noin kuukauden kuluttua ja lisää 2-4 dl sokeria. Anna tekeytyä vielä noin kuukausi, mielellään kauemmin. Kääntele pulloa silloin tällöin, jotta sokeri liukenee ja sekoittuu alkoholiin. Hedelmäliköörin valmistetaan suunnilleen samalla tavalla; paloittele hedelmät ja pane tölkkiin. Se on käytännöllisempi kuin pullo. Yrttilikööreitä ei voi valmistaa minkään tietyn ohjeen mukaan. Ne tehdään kokeilemalla.
Alkoholi
Niille, jotka haluavat maustaa kirkkaat viinansa itse, suositellaan käytettäväksi alkoholipitoisuudeltaan mietoja viinoja. Miedossa alkoholissa makujen sanotaan tulevan paremmin esiin. Likööriä valmistettaessa sen sijaan pitää valita niin vahva alkoholi kuin madollista. Hedelmät, marjat ja sokeriliemi laimentavat alkoholia, joten kotitekoisten liköörien alkoholipitoisuus on yleensä alhaisempi kuin kaupallisten tuotteiden.
Likööriä voi valmistaa kirkkaista, maustamattomista viinoista, konjakista, hedelmäviinasta, rommista, ginistä, viskistä ja arrakista. Tavallisempia ovat neutraalin makuiset Koskenkorvat, pöytäviina ja votka. Erittäin hyvää marja- ja hedelmälikööriä tulee halvasta konjakista ja hedelmäviinasta. Punssin tekoon tarvitaan rommin, ginin ja arrakkipunssin valmistukseen on käytetty muiden ainesten ohella ruokosokeritislettä. Siksi niitä voi pieniä määriä käyttää myös pelkästään makuaineena. Näistä kolmesta alkoholista valmistetut liköörit vaativat pitemmän varastointi ajan kuin muut. Marjapunssi on hyvää, pullollinen arrakkipunssia pöytäviinalla jatkettuna riittää useaan valmistuserään.
Hedelmät, marjat ja yrtit
Älä poimi kukkia ja yrttejä teiden varsilta. hedelmien ja marjojen pitää mieluimmin olla ekologisesti viljeltyjä; tämä koskee erityisesti sitrushedelmiä.
Tietyistä pakastemarjoista voi erinomaisesti valmistaa likööriä. Kevään kynnyksellä pakastinta sulatettaessa löytyneistä mustikoista kehkeytyy kesäksi suuremoinen pullollinen. Puolukat, tyrni- ja tuomenmarjat voivat vain paremmin pakkasen pureman jäljiltä.
Maustaminen
Vanhat likööriohjeet sisältävät runsaasti neilikkaa, kanelia ja muskottia. Mausteita käytettiin kai osaksi peittämään kehnon alkoholin makua.
- Neilikoista tulee erikoinen ja voimakas aromi
- Kaneli ja korianteri pyöristävät ja lisäävät makua olematta hallitseva. Kardemumma antaa selvästi tunnistettavan maun. Vaniljatanko antaa makeutta. Sopii hyvin marjalikööreihin. Yksi marunan lehti tai muutama pihlajanmarja tuovat aavistuksen karvautta, jotka joskus tuntuvat välttämättömältä. Muista, että nämä mausteet saavat liota alkoholissa vain muutaman tunnin.
Useasta raaka-aineesta valmistettaviin likööreihin on hyvä lisätä pieni määrä voimakasta esanssia. Erityisesti sitä suositellaan yrttilikööreihin.
Aurinkoa vai pimeyttä
Erästä ranskalaista juomaa kutsutaan nimellä Liqueur de fenétre, ikkunalikööri. Eli purnukat vaan ikkunalle; aurinko paistaa tölkkien läpi ja näkymä on houkutteleva ja tunnet itsessäsi ranskalaisen maatalon emännän. Liköörejä pidetään ikkunalla auringossa vain siksi, että sokeri liukenee nopeammin. Mikäli käytät sokerilientä tai vaaleaa siirappia, voi tölkit hyvin laittaa komeroon.
Siivilöinti ja suodatus
Hedelmät ja marjat erotetaan mehusta siivilöimällä. Joskus täytyy pusertaa voimakkaasti, ennen kuin jokainen tippa tulee talteen, mutta tällöin likööristä voi tulla sameaa. Seuraava vaihe on suodatus tiiviin kankaan tai suodattimen läpi. Kokeilkaa vaikka nailonista kahvinsuodatinta. Liköörin suodattaminen kestää usein kauan ja jotta vältyttäisiin aromien ja alkoholin haihtumiselta levitä muovikelmu suodattimen päälle.
Varastoiminen ja kuinka kauan
Eräs yrttiviinojen tuntija sanoo, että viinoja täytyy kypsytellä viisi vuotta niiden maun ja luonteen parantamiseksi. Hänen mielestään pulloa ei tule sulkea tiiviisti ja on eduksi jos lämpötila vaihtelisi hieman. Ei ole olemassa mitään yleistä sääntöä, kuinka kauan likööripulloja varastoidaan. Joidenkin kukkaliköörien aromi häviää säilytyksen aikana. Näin käy esim. orvokkiliköörille. Se on juotava muutaman kuukauden aikana.
Kaikki liköörit ja viinakset tarvitseva aikaa, jotta maut ”menevät naimisiin keskenään”. Vasta tehdyssä liköörissä maut ovat erillään – pidä siksi perussääntönä odottaa muutama kuukausi. Omia likööriä valmistettaessa huomaa, että niiden maku on elävä, muuttuva. Jos valmistamasi karhunmarjalikööri on oudon makuinen niin työnnä se vai takaisin kaappiin ja kokeile vaikka makua vuoden päästä uudelleen!!!! Ylipitkä säilytys on lieneen paikallaan jos marjat auringottoman kesänjälkeen ovat happamia. Pähkinälikööri ja punaherukkarommi ovat jännittäviä juomia, jotka tuttavat miellyttävän yllätyksen lujaluonteiselle valmistajalleen. Ne ovat aluksi juomakelvottomia, mutta maku muuttuu melkoisesti ajan kuluessa.
Omena-kanelilikööri
1 - 2 kotimaista omenaa
1 kanelitanko
35 cl alkoholia
1 ½ dl vaaleaa siirappia
Raasta kaksi omenaa karkeaksi. Lajikkeella ei ole suurta väliä. Pane raaste tölkkiin. Lisää kanelitanko. Kaada alkoholia päälle. Parasta on konjakki tai hedelmäviina. Anna olla kolme viikkoa. Siivilöi. Lisää siirappi. Anna tekeytyä, jotta maut ehtivät sekoittua kunnolla.
Jätä kaneli tanko pulloon koristeeksi.
Mansikkalikööri
1 L mansikoita
35 cl alkoholia
2 dl sokeria
1 rkl vihreitä kardemumman kotia tai
1 rkl kokonaisia kardemumman siemeniä
Marjojen pitää olla juuri poimittuja, perattuja, puhtaita ja kuivia. Käytä pieniä, makeita marjoja. Pane ne tölkkiin tai leveäsuiseen pulloon. Lisää alkoholi, sokeri ja kardemumma ja siirrä koko ihanuus ikkunalle.
Kääntele varovasti silloin tällöin. Maistele viikon kuluttua. Tarvitaanko lisää sokeria? Maistuuko kardemumma riittävästi?
Anna tekeytyä kuukausi ja siivilöi. Osa alkoholista voi olla arrakkipunssia. Kirkkaan viinan sijasta voi käyttää myös konjakkia.
Mansikat muuttuvat veteliksi ja kalpeiksi, mutta ovat maukkaita. Säästä ne humalluttavan tortun täytteeksi.
